Kun hoivaa aletaan tarjota kotiin tai kun kodista pitää muuttaa hoivakotiin, arki ja sitä myötä koti merkityksineen muuttuu. Iäkkäiden ihmisten hoivaan liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu kiertelee kehää demografisten reunaehtojen ja taloudellisten resurssien vähyyden ympärillä, mutta keskustelu arjen tarpeistamme ja mieltymyksistämme – hyvästä elämästä – on päässyt unohtumaan.

Jos esimerkiksi hoivakotiin muuttaessa ei ole läheistä huolehtimassa iäkkään ihmisen asioista, saattaa vuosikymmenien aikana kehittynyt elinpiiri vaihtua kertaheitolla hoivakodin tyhjään huoneeseen. Kentältä kantautuu viestejä myös hygienia- ja tehokkuussyihin vedoten annetuista sisustusrajoituksista (LVS, 24.6.2025). Toisaalla myös iäkkäiden ihmisten yksityiskoteja muovaa hoitoon liittyvä esineistö. Esimerkiksi vaippalaatikoita saatetaan tehokkuussyistä varastoida suuria määriä palvelunsaajan kotiin. Kotihoitoa myös teknologisoidaan voimakkaasti, minkä myötä koteihin tulee sairaalamaisuutta lisääviä esineitä, kuten lääkintäautomaatteja, valvontateknologiaa ja etäyhteydenpitovälineitä.

Edellä mainitussa muutoksissa on pohjimmiltaan kyse estetiikasta. Estetiikka on yhtäältä tavattu ajatella ylevänä kauneuden tai taiteen filosofiana, mikä saattaa tuntua arjen näkökulmasta katsottuna etäiseltä. Toisaalta estetiikka typistyy tätä nykyä myös liian herkästi pelkäksi visuaalisuudeksi ja voi siten mieltyä jopa pinnallisuutena. Näiden sijaan voimme ajatella estetiikan määrittävän arkikokemuksiamme läpikotaisin – arkiestetiikan näkökulma tarkoittaa arjen loputtoman rikkaan aistielämyksellisyyden eettisen merkityksen tunnistamista ja tunnustamista (Saito 2022). Kyse on maailman kehollisesta kokemisesta aistien kautta, siitä miltä asiat tuntuvat, siitä minkälaisia kokemuksia pidämme toivottavina, miellyttävinä, vältettävinä tai inhottavina.

Koti on arkiestetiikan näkökulmasta tarkasteltuna erityinen ja merkityksiltään tiheä paikka. Meillä kaikilla on aivan omanlaisemme mieltymykset liittyen kotiin, sen järjestykseen, ääniin, tuoksuihin, ulkonäköön, ruokaan, ajanviettoon, ympäristöön, sosiaalisuuteen, luonto- ja kulttuurikokemuksiin ja niin edelleen. Koti on usein paikka, jonka ympäröiviin kulkureitteihin, seiniin, tavaroihin, kasveihin, teknologioihin, olemisen tapoihin ynnä muuhun yksilöllinen olemisemme erityisesti tiivistyy. Tuntemuksemme ja tunteemme eivät piileksi aivojemme saloissa vaan levittyvät ympärillemme rakentamiin elinpiireihin. Siten myös vanhuuden voi ajatella olevan arkiesteettisen merkityksellisyyden kannalta erityistä olemista. Vuosien karttuessa tulevat esiin omintakeiset mieltymykset, elämänhistoriaan kytkeytyvässä ja aikaa kantavassa materiassa ja suhteissa.

Viimeaikaisessa tutkimuksessa estetiikka onkin alettu yhdistää myös hyvän hoivan peruskysymyksiin niin kutsutussa hoivan estetiikassa (Saito 2022, Thompson 2022). Toisen ihmisen kohtaaminen on estetiikan määrittämää: mikä on äänen sävy, millä tavoin asiakasta lähestytään, millä tavoin toista kosketetaan hoivatoimenpiteiden yhteydessä. Kokemus hyvästä hoivasta ei toisaalta ole ainoastaan ihmiskehojen välillä tapahtuvaa huomioimista, vaan pelissä on myös materiaalinen maailma. Esimerkiksi kotihoidon työntekijä ei havainnoi vain iäkkään asiakkaan kehon tarpeita ja siinä tapahtuneita muutoksia vaan aistii myös kodin materiaalisuuksia: on kyse tuoksuista, tavanomaisista kodin järjestyksistä, jääkaapin oven takaa avautuvasta näystä, asiakkaalle tärkeistä henkilökohtaisista esineistä ja niin edelleen. Hyvä hoiva edellyttää toisen ihmisen erityisen historian ja omintakeisten tarpeiden huomioimista. Tämä taas edellyttää ymmärrystä, jossa eettiset kysymykset kytkeytyvät esteettisiin kysymyksiin, kuten hoivan estetiikan ajattelijat peräänkuuluttavat.

Näitä kysymyksiä tutkin empiirisesti parhaillaan alkavassa Jyväskylän yliopiston Hoivan (est)eettiset merkitykset teknologisoituvissa iäkkäiden ihmisten kodeissa (ETIKO) - tutkimushankkeessa, jota rahoittaa Koneen säätiö. Hankkeessa selvitän noin kolmen vuoden ajan, miten iäkkäiden ihmisten arkiset tarpeet ja mieltymykset tulevat huomioiduiksi osana hoivapalveluita, miten kodin merkitykset muuttuvat erityisesti teknologisoituvien hoivapalveluiden myötä sekä miten nämä kysymykset ilmenevät muistisairaiden palvelusaajien elämissä. Hanke käynnistyy alkusyksystä 2026 avattavalla avoimella kirjoituskutsulla, jossa kokemuksiaan voivat avata kotihoidon, yhteisöllisen asumisen tai ympärivuorokautisen hoivapalvelun asiakkaat sekä myös heidän läheisensä. Kirjoitusten keräämisen jälkeen toteuttamani etnografinen aineistonkeruu kattaa edellä mainituissa palveluissa ja palvelunsaajien kodeissa tehtävän havainnoinnin sekä hoivatyöntekijöiden ja iäkkäiden ihmisten haastattelut.

Hankkeen aineistonkeruuta ja empiirisiä tuloksia odotellessamme voimme vaikkapa pohtia, minkälaisesta arkisista asioiden kavalkadista oma elämämme koostuu – ja kenties huomata pian, kuinka pieniä, omituisia ja yksityisiäkin nuo asiat voivat olla. Päivi Paulavaara kiteytti tämän kauniisti mielipidekirjoituksessaan, jossa hän pyysi valelemaan huulensa riojalla sitten kun hän ei enää pysty ilmaisemaan mielipidettään selvästi (HS 25.4.2013): "Vaikka takana olisi lähes vuosisadan elämä, maku varmasti vie minut syysmyrskyihin saaristossa, perheen juhlahetkiin, omat ja veljen lapset pyörimässä pieninä, sievinä mekoissaan. Hetkiin rakkaiden kanssa, kun ei ole kiire mihinkään." Voimme pohtia kukin tahollamme, miltä se todella tuntuu, jos ja kun emme pysty enää itse elämämme pieniä ja suuria mieltymyksiä vaalimaan ja varmistamaan. Voimme pohtia, miltä tuntuu, jos pitkän elämän elettyämme kukaan ei tuollaista vaalimista ja varmistamista myöskään meidän vuoksemme tee. Jos palautamme mieleemme iäkkään ihmisen hoivakodin tyhjän huoneen, on esitettävä kysymys: onko tuollainen elämää? Toivon, että kovin moni meistä ei moisessa tilanteessa joudu elämänsä viimeisiä aikoja viettämään, mutta pelkäänpä pahoin, että näitä kohtaloita on Suomessa tällä hetkellä tuhansia.

Lähteet

HS (Helsingin Sanomat), Valele huuleni viinillä, 25.4.2013. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000002634324.html, avattu 8.9.2026.

LVS (Lempäälän-Vesilahden Sanomat), Raiskattu Himminkoto, 24.6.2025. https://lvs.fi/2025/06/24/raiskattu-himminkoto/, avattu 5.9.2025.

Saito, Yuriko (2022). Aesthetics of care: Practice in everyday life. Lontoo: Bloomsbury Publishing.

Thompson, James (2022). Care aesthetics: for artful care and careful art. New York: Routledge