Itsemääräämisoikeus on keskeinen perus- ja ihmisoikeutemme, joka ei iäkkään ihmisen kohdalla kuitenkaan aina toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Erityisesti muistisairautta sairastavat iäkkäät kohtaavat tilanteita, joissa päätöksiä tehdään heidän puolestaan, vaikka heillä itsellään olisi vielä kykyä päättää kyseessä olevasta asiasta. (Nikumaa 2024.) Kuvaan tässä blogissa, miten hoivayksikössä asuvan muistisairautta sairastavan iäkkään itsemääräämisoikeutta voi turvata ja rajoittamista välttää.

Ympärivuorokautisessa hoivayksikössä asuvista iäkkäistä suuri osa sairastaa edennyttä muistisairautta. Muistisairaus aiheuttaa monenlaisia haasteita esimerkiksi hahmottamisessa ja oman toiminnan ohjaamisessa, ja tämä saattaa näyttäytyä erilaisina käyttäytymisen muutoksina. Jos iäkkään muistisairautta sairastavan arvioidaan toimivan tavalla, joka on vaaraksi hänelle itselleen tai muille, hoidossa saatetaan käyttää ns. rajoitustoimia, joissa henkilön liikkumisvapautta tai muita perusoikeuksia rajataan. Iäkkäälle saatetaan pukea esimerkiksi haaravyö, joka estää häntä nousemasta tuolista, tai takaa avattava hygieniahaalari, jota ei voi itse pukea eikä riisua. Rajoittamista voi olla sekin, jos pyörätuolin jarrut lukitaan ruokapöydän edessä tai jos liikkumisen apuväline jätetään kauas ulottumattomille. Rajoitustoimien käyttöön on oltava vahvat eettisesti ja oikeudellisesti kestävät perustelut, ja niitä voi käyttää vasta kun kaikki muut keinot on kokeiltu (ks. Vanhusasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2024). Kuitenkin käytännössä rajoitustoimia käytetään myös rutiininomaisesti pohtimatta, mitä vaihtoehtoisia keinoja rajoittamiselle olisi (Aaltonen ym. 2021).

Mitä nämä vaihtoehtoiset keinot - tai pikemminkin ensisijaiset, tavanomaiset keinot - sitten ovat? Ensinnäkin, jotta hoivayksikössä asuvan iäkkään näkemykset ja toiveet tulevat huomioitua, häntä ja mahdollisesti hänen läheistään tulee kuulla kiireettä, ja toiveet tulee kirjata. Päivittäiset omaan arkeen liittyvät valinnat ovat päätöksiä, joita iäkäs muistisairautta sairastava voi tehdä pitkään: milloin herätä, mitä pukea, mitä ruokaa valita lautaselle. Iäkkään levon ja toiminnan tarpeiden tunteminen ja huomiointi päivärytmin suunnittelussa saattaa auttaa ammattilaisia sellaisten tilanteiden ennaltaehkäisyssä, jotka voisivat aiheuttaa rajoittamisen tarvetta.

Tärkeintä itsemääräämisoikeuden tukemisen kannalta on juuri se, että ehkäistään ennalta tilanteita, joissa voisi syntyä tarve rajoittaa iäkkään toimintaa. Iäkkään muistisairautta sairastavan elämänhistorian tunteminen saattaa auttaa tilanteissa, joissa hänen toimintansa on muuttumassa hänelle itselleen tai muille vahingolliseksi. Hoitajan keinona voi tällöin olla huomion suuntaaminen muualle, toimintaan, jonka hän tietää iäkkäälle tutuksi ja mieluisaksi. Entisen metsätyömiehen kanssa voi esimerkiksi virittää keskustelun metsän hoidosta. Tutkijat Jenny Paananen ja Riku Laakkonen (2025) ovat koonneet hoivakotien ammattilaisten vinkkejä vaikeisiin kohtaamistilanteisiin ja tuovat esille, että oikea ajoitus kohtaamiselle ja mahdollisille hoitotoimenpiteille on hyvin tärkeää. Jos yhteistyö muistisairautta sairastavan kanssa ei jollakin hetkellä suju, hetken päästä tilanne saattaa olla parempi. 

Kohtaamisen taito on itsemääräämisoikeuden toteutumisen varmistamisessa keskeinen ammattilaisen taito. Hyvään iäkästä arvostavaan kohtaamiseen kuuluu rauhallinen ja ystävällinen käytös ja iäkkään puhuttelu hänen omalla nimellään. Muistisairautta sairastavan hyvää kohtaamista voi opetella esimerkiksi validaatiomenetelmää (Naomi Feil) opiskelemalla. On hyvä ymmärtää, että sekavaltakin tuntuvan käyttäytymisen taustalla on tarkoitus, jota muiden on vain joskus vaikea tavoittaa. Avain käyttäytymiseen saattaa kuitenkin löytyä ihmisen elämänhistoriasta. Vaikka tätä avainta ei löytyisikään, yhteyttä voi rakentaa sanottamalla iäkkään ilmaisemia tunteita ja osoittamalla niille hyväksyntää.

Itsemääräämisoikeuden toteutumista voidaan tukea myös hoivayksikön työnjaolla ja päiväohjelman suunnittelulla. Mielekäs tekeminen ja ulkoilu ovat yleensä tärkeitä hoivayksikössä asuvalle muistisairautta sairastavalle. Hoivayksikön työntekijät voivat ottaa toimintaa kaipaavan asukkaan mukaan arjen askareisiin. Tuolilla istuen voi tehdä pieniä aidosti hyödyllisiä käden töitä ja liikkuva asukas voi lähteä mukaan hakemaan ja viemään asioita. Jokainen meistä haluaa olla hyödyksi. Mielekkään arjen rakentamisessa tarvitaan usein hiukan luovuutta ja kekseliäisyyttä.

Hoivayksikössä asuvan muistisairautta sairastavan iäkkään liikkumisen rajoittamisen syynä saattaa olla epävarma kävely, ja arvioitu kaatumisriski. Kaatumisriskin pienentämiseksi ja mahdollisen kaatumisen aiheuttaman loukkaantumisen estämiseksi on kuitenkin paljon tehtävissä ennen kuin liikkumista tarvitsee rajoittaa. Kaatumisriskiä lisäävistä tekijöistä on paljon tietoa, ja moni niistä on hoidettavissa. Epävarmasti liikkuvalle on tarjolla apuvälineitä ja monia erilaisia suojaimia, kuten lonkka-, polvi- ja kyynärsuojaimia ja myös kypärän käyttöä voi harkita. Sängynlaidan nostamisen vaihtoehtona on sängyn laskeminen alas ja patjan asettaminen sängyn viereen. On hyvä huomioida, että myös rajoitustoimet saattavat lisätä tapaturmariskiä, vaikka tavoite olisi päinvastainen.

Itsemääräämisoikeutta voidaan tukea myös erilaisilla hoivayksikön tilaratkaisuilla ja teknologian avulla. Tilojen on hyvä mahdollistaa liikkumista pidempiäkin matkoja. Teknologian avulla tieto asiakkaan liikkumisesta, esimerkiksi tietystä ovesta kulkemisesta, on mahdollista saada tarvittaessa nopeasti ammattilaisen tietoon.

Iäkkäillä muistisairautta sairastavilla on oikeus elää omannäköistään elämää ja päättää asioistaan kykyjensä mukaan. Mitä sitten voi tehdä, jos tunnistaa, että iäkkäiden perusoikeuksia rajataan hoivayksikössä ilman harkintaa, osana laitosmaista kulttuuria ja rutiineja? On hyvä pohtia, tarvitaanko yksikössä lisää osaamista muistisairautta sairastavien kohtaamiseen tai enemmän moniammatillista työskentelyä. Yhteisöllinen toiminta ja sen suunnittelu yhdessä asukkaiden kanssa voi myös auttaa rakentamaan arkea, jossa hoivayksikössä asuvien toiveet huomioidaan luontevasti. Hyvin paljon lähtee siitä ymmärryksestä, että iäkkäänä ja muistisairaana ihminen on samanlainen kuin muutkin, kokonainen ihminen toiveineen ja haluineen. Miten sinä tahtoisit itseäsi kohdeltavan vastaavassa tilanteessa? Tunne siitä, että voi itse päättää omista asioistaan on tärkeä meille kaikille. (ks. Haavisto ym. toim. 2023.)

Huolenpito hoivayksikössä asuvista iäkkäistä heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen ja toisaalta tarvittaessa heitä suojaten on vaativaa työtä. On tärkeää, että johtamisella ja myös rakenteellisilla ratkaisuilla tuetaan tätä työtä, ja vähennetään ammattilaisten kokemaa eettistä stressiä, jota arjen tilanteet ja päätökset saattavat tuottaa. Helsingin seniorikeskuksissa on aloittanut viime syksynä ns. itsemääräämisoikeus (IMO)-verkosto, joka koostuu kaikissa työyksiköissä valituista IMO-vastaavista sekä kaikissa taloissa toimintaa koordinoivista IMO-yhdyshenkilöistä. Yhteensä verkostoon kuuluu noin 130 ammattilaista. Verkoston tavoitteena on parantaa seniorikeskuksen asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumista ja tarjota tukea ammattilaisille tässä työssä.  

Kirjoittaja on Kavan hallituksen varajäsen. Hän työskentelee palvelupäällikkönä Kustaankartanon seniorikeskuksessa Helsingissä ja johtaa Helsingin kaupungin seniorikeskusten IMO-verkostoa.

Päivi Ahosola, TtM, FT, palvelupäällikkö

Lähteet:

Aaltonen Mari, Ahola Sanna & Villa Susan (2021) Itsemääräämisoikeus ikääntyneiden ympärivuorokautisissa palveluissa. Ihmisoikeuskeskuksen julkaisuja 4/2021. https://www.ihmisoikeuskeskus.fi/uutiset/julkaisutiedote-raportti-itsemaaraa/

Haavisto Maritta, Kakko Katri, Mäkimartti Päivi & Pikkarainen Laura (toim.) (2023) Vanhuksen hoidon hyvät käytännöt. Duodecim.

Nikumaa Henna (2024) Muistisairaan ihmisen autonominen toimijuus. University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 342. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5373-5

Paananen Jenny & Laakkonen Riku (2025) Kivat housut ja muita keinoja vaikeisiin tilanteisiin muistisairaanhoidossa. Gerontologia 39(3), 273-275. https://doi.org/10.23989/gerontologia.163891

Vanhusasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2024, luku 6.3: Itsemääräämisoikeuslainsäädäntö puuttuu edelleen ikääntyneiden palveluista ja sitä tarvitaan kipeästi. https://vanhusasia.fi/documents/97611701/160155639/Vanhusasiavaltuutetun%20kertomus%20eduskunnalle%202024%20(PDF).pdf/fd1daec3-85cf-b0e4-cdfc-1be104bc03d0?version=1.1&t=1741182175353